torstai, 26. helmikuu 2009

Aika vaan rientää...

Viime kirjoituskerrasta on jo ainakin tuhat vuotta aikaa. Meidän rakas koiramme Shoutinghill Tomahawk täyttää piakkoin jo viisi kuukautta ja on pitänyt emäntänsä niiin kiireisenä, ettei se raukka ole kerennyt edes blogia päivittää! No ei tätä blogia lue muu kuin Hannis, etten sinänsä ole tuottanut monellekaan ihmiselle pettymystä. :D 

Meidän Leevi eli Lepa eli Levander eli sitä ja eli tätä... (rakkaalla lapsella on monta nimeä) on osoittautunut oikein fiksuksi ja "rauhalliseksi" kettikseksi. Tässä kohtaa voisi kysyä, että minkäslaisia ne "vilkkaat" kettikset sitten ovatkaan?? No mutta asiaan. Lepa osaa käskyt "istu", "maahan",  "tassu", "paikka", "tänne" ja  "ohi".  Näitä käskyjä rakas poikamme noudattaa, kun sitä huvittaa. Eli aina, kun on herkkua tarjolla. Leevi odottaa kiltisti ruokaansa ja sinkoutuu siihen kiinni, heti kun kuulee sanat: "saa ottaa!" tai oikeastaan Leevi hyökkää ruuan kimppuun jo, kun kuulee s:n suhahtavan, eli siis sama reaktio tulisi sanasta "simpanssi" :)

Ukon hampaat tipahtelee, mutta noi kulmurit vaan tahtoo pysyä... Hassun näköstä, kun suu on täynnä vitivalkoisia ison pojan hampaita ja sit nuo kulmurit on suhteettoman pienet ja ihan kuolleen näköset ja keltaset. Jyäk, äkkiä niistä eroon!!! :D Sisäsiisteyskin alkaa pikkuhiljaa sujua. Kakat tulee useammin ulos kuin sisälle. Pissan pidätys ei oikein vielä onnistu. Sillä sekunnilla, kun ovi aukeaa ja isäntäväki tulee kotiin, Leevi pissaa... Oli tämä kotiintulo klo:12.00 tai klo:16.00 :)

sunnuntai, 16. marraskuu 2008

Odotuksen tuska ja ihanuus!

Vielä raastavat kaksi viikkoa ennen kuin saamme uuden perheenjäsenen. Kotimme on näinä odotuksen hetkinä uhkaavasti alkanut täyttyä kaikella tarpeellisella (ja ehkä tarpeettomallakin) koirakamalla. Ja näitä ostamiamme tavaroita on päivittäin pakko hiplailla ja fiilistellä tulevia hetkiä Leevin kanssa.

Kävimme viikko sitten katsomassa Leeviä ja koko porukkaa Äänekoskella kennel Shoutinghillissä. (Edellisenä aamuna oli tentti, josta ei ole kyllä paljon kerrottavaa. Ajatukset taisivat ajella sillä hetkellä aivan omissa sfääreissään.) Menomatkalla Äänekoskelle jännitti kyllä hiukan, mutta odotustenikin mukaisesti kasvattaja oli kaikin puolin oikein mukava ja vietimmekin pentuja haistellessa ja rapsutellessa parisin tuntia. Kuski alkoi jo hoputella lähtöön, kun parin tunnin kotimatka oli vielä edessä. Kotimatka sujui kepoisasti torkkuessa.